Lähiaikoina oon saanu niin paljon paskaa niskaani, että en jaksa enää. Ympäri nettiä mua dissataan ja sitten tietysti vielä anonhatet päälle, niin kyllä tuntuu hyvältä. Jos oisin tehny jotain väärää, ymmärtäisin sen, mutta mua rangaistaan siitä, että satun oleen nainen. Plus sitten saan siitäkin paskaa niskaan, miten muut ihmiset käyttäytyy mua kohtaan. Miten mä voin vaikuttaa siihen, mitä muut tekee? Ei mua haittaa, ettei haukuta suoraa päin naamaa, mutta voisko mua haukkua vaikka jossain privaattikeskusteluissa, mihin en voi vahingossakaan törmätä. Mun piti ottaa sellanen asenne, että en välitä mitä muut musta ajattelee, mutta en pysty vaikka kuinka yritän. On se kivaa olla perseestä, jesss.
Ei mua haittaa, että mun ainoo juttuseura on mun omat kissat ja Twitter, missä juttelen suurimmaks osaks ittekseni. En mä tarvii kavereita, vaikka tiettyhän ne ois kivoja ja haluaisin kavereita kyllä. Mut se tuntuu olevan liikaa vaadittu, jos haluaa aitoja ystäviä sen sijaan, että ois semmosia jotka ei tykkää musta ihmisenä vaan sen takia et oon nainen.
Mä oon lukenu paljon, mutta koko aikaa ei vaan jaksa ja sitten eksyy nettiin ja löytää niitä kirjotuksia niin kyl pistää sydämestä. Huoh. Ilmeisesti pitäis yrittää pysyä poissa kaikilta nettisivuilta. Twitterin laitoin jo salatuks, mutta eihän se mitään auta, jos dissaajat on mun seuraajissa. Pakko yrittää pysyä kaikilta ylimääräsiltä sivustoilta pois ja jatkaa tätä lukumaratoonia.
Sitä en myöskään ymmärrä, että mitä tyydytystä ihmiset saa siitä, että ne seuraa ihmistä, josta ne ei tykkää yhtään? Kai se on kivaa, että voi sitten haukkua sitä ihmistä ja saada itelleen paremman olon. Hehe, toi on nii kusipää et se ansaitsee paskaa niskaansa. Eihän ihminen ärsyttäis niin paljoa, jos sen jutut jättäis lukematta, eikä seurais sitä netissä. Eri asia tietysti jos joutuu näkeen sitä livenä, mutta mua tosi harva joutuu näkemään enkä työkavereillekaan juttele :D Tietty mäkin tässä nyt kritisoin ihmisiä, mutta en ketään tiettyä eikä kenenkään pitäis tunnistaa itteensä tästä ja jos tunnistaa, voi varmaan miettiä omia tekojaan... :)
On mulla ollu kivojakin juttuja tällä viikolla. Työpäivät on menny nopeasti, ostin Fallout: New Vegasin ja koukutuin siihen, kaveri ja kaverin vauva oli kylässä ja säät on ollu oikeen mukavat. Lukeminen on myös edistyny sen verran, että viikossa oon lukenu kolme ensimmäistä osaa kokonaan ja neljännestä puolet. Kolmisen kirjaa ois sitten vielä lainassa kirjastosta, ennen kun täytyy ne palauttaa ja lähteä hakea uusia.
Ehkä kaikista kivointa oli nähdä tota kaverin vauvaa. Joo-o, mulla on yks kaveri, mutta nähdään ja jutellaan harvoin ja tosi kausittain. Tietenkin kiirettä pitää, kun 2kk ikänen vauva ja muikkeliakin pitää viihdyttää ;D
Kuten melkein kaikki varmaan tietää, mulla on jäätävä vauvakuume ja toi ei kyllä auttanu asiaan yhtään :D tai tietty se vähän helpotti, kun pääsi tuijotteleen vauvaa, kun siitä tuli parempi mieli. Sen itkeminenkin oli niin söpöä, vaikka tietystihän se varmaan rasittaa, jos 24/7 itkis, eikä pystyis lopettaan. Toivottavasti saan pikkusen kylään uudestaankin, Vennikin tykkäs!
En tiedä haluatko asiaa jakaa täällä, mutta mua kiinnostaisi, että miksi/mitä pahaa susta puhutaan? Tässä selailin sun aiempia postauksia, enkä nyt itse saanut millään tavalla negatiivista kuvaa susta. Kovasti tsemppejä tilanteeseesi!
VastaaPoistaYmmärsinkö teksteistäsi oikein, ettei sulla ole poika-/miesystävää? Tulee ihan oma vauvakuumeaika mieleen. Itsellänikin se on jatkunut sieltä 15-16-vuotiaasta melko voimakkaana ja vaikka mulla on nyt kaksi lasta, niin kuumeilen kovasti kolmatta lasta. En olisi uskonut, että kun lapsen (ja jopa kaksi) on saanut, niin tää kuume on kovempi kuin noista kahdesta yhteensä. Toivottavasti sinäkin saisit pian sen oman pikkuisen! (Mulle aina sanottiin, että omaa vauvakuumetta voisi helpottaa hoitamalla sukulaisten lapsia, mutta se vaan kasvatti sitä, kun vielä enemmän toivoi omaa lasta. Silti toki hoidin/hoidan mielelläni lapsia.)
Jään seurailemaan blogiasi :)
Ihan perus "oot ruma" jutuista en jaksa edes välittää, vaikka niitä tuleekin tosi paljon. Mut sitten semmosia, missä arvostellaan mun luonnetta, niin niitä en voi kestää yhtään. Eniten ehkä yks mulle tärkeä ihminen haukkuu mua, ei suoraa mulle, vaan yhdellä nettisivustolla arvostelee tosi kärkkäästi mun luonnetta ja niistä tulee aina sellanen olo, että en osaa tehdä mitään oikein ja että mussa ei ole mitään hyvää. Osaa hienosti lytätä mun mielen ihan maahan. Sitten anonyymeiltä tulee kauheesti kritiikkiä siitä, kuinka oon ärsyttävä ja en välitä muiden mielipiteistä. :D Mun Twitter kirjotuksista ihmiset eniten ärsyyntyy, mutta kuka pakottaa seuraamaan mua?
PoistaEi oo kumppania, enkä mä haluaiskaan kumppania, mutta valitettavasti se on typerää (ja itsekästä) hankkia lapsi ilman kumppania: :/ Mut kiitos tsempeistä. :) Toivotaan että se mies ja lapsi nyt jostain putkahtais joskus. Vielä täytyy tyytyä kissavauvoihin, mutta onhan nekin söpöjä.
Ei se minusta ole itsekästä hankkia/yrittää saada lasta yksin. Mä olisin aivan varmasti ryhtynyt siihen, ellei miestä olisi löytynyt. Lapsien saaminen on ollut suurin unelmani ja tavoitteeni. Tottakai on helpompaa toisen aikuisen kanssa ja on mukavaa, että lapsella on molemmat vanhemmat, mutta aina ei vaan asiat mene niin. Ja lapsi kyllä pärjää oikein hyvin yhdenkin turvallisen aikuisen kanssa :)
PoistaOlet vielä nuori ja aikaa on, mutta toisaalta ymmärrän myös, ettei se lohduta yhtään, kun toivoo kovasti omaa lasta. Itse olin 21-vuotias, kun esikoinen syntyi (vuosi ehdittiin yrittää ennen kuin tärppäsi), enkä todellakaan olisi voinut odottaa lähemmäs kolmekymppiseksi, että löytyykö sitä miestä :D
Ulkonäkökommenteista ei kannatakaan välittää. Et sinä tosiaan ole ruma! Eikä muiden mielipiteistä tarvitsekaan aina välittää, etenkään niiden, jotka tuollaisia juttuja laukoo. Ja ihmisillä on tosiaan ihme tapa lukea ja seurata asioita/ihmisiä, jotka eivät muka kiinnosta ja ovat tyhmiä/älyttömiä tms.
Kaikki vaan tuntuu ajattelevan, että yh äidit on automaattisesti sossurottia ja typeriä ihmisiä. Mä kyllä tiedän, että mun lapsi tulis oleen onnellinen, vaikka ei oliskaan isä kuvioissa. Oon kuitenkin valmis ottaan kaiken sen vastuun, niin kovasti mä haluan lapsen :D mutta se on yksin vaikeaa... On mulla kuitenkin kaveri, joka on mua auttanu vähän tässä asiassa, mutta valitettavasti jutut on niin epäsäännöllisiä niin se on vaan sellanen "tulee jos on tullakseen" juttu. On kans pieni pelko perseessä, kun ei oo tärpänny vaikka teini-ikäsenä olin tosi vastuuton tyyppi.
PoistaJa joo, oon nuori, mutta se on kans yks syy miks haluaisin lapsen jo. Mä jaksaisin paljon paremmin nyt, kun on koulua eikä töitä (+ 90% varmuudella töitä tiedossa heti valmistumisen jälkeen). Ei oo niin rankkaa ja on enemmän aikaa, niin pärjäis helpommin yksin. Toinen syy on se, että jos ei alakkaan tärppään, niin pelkään et joudun yrittään kauan, niin pelkään et oon ikäloppu jos se sit joskus tärppäis :D
Ennen välitin ulkonäkökommenteista tosi paljon, mut nyt kun oon kasvanu, oon oppinu elämään naamani kanssa ja alkanu jopa tykkään siitä. :D Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Luonnehaukkuja en kestä, kun niitä yleensä laukoo sellaset, jotka ei mua tunne yhtään. Se on ärsyttävää.
Sun kommentit on tosi piristäviä, kiitos! :)