Purrin hiustyylejä 7 vuoden ajalta

Innostuin tästä aiheesta, kun kattelin mun Facebookin albumeja ja huomasin kuinka hirveesti mulla on ollut erivärisiä ja erinäkösiä hiustyylejä. :D Kiva tehdä tämmönen muistelupostaus ja samalla miettiä, että mitä tälle tukalle seuraavaks tekis.

Vuosi 2007

Vasta vuonna 2007 aloin ensimmäistä kertaa kiinnittään huomiota mun tukkaan, mutta en vieläkään tarpeeks. Häpeän tota tukkaa ja varsinkin naamaa ihan älyttömästi. :-D Olin kutosluokalla, kun värjäsin ensimmäistä kertaa tukan punaseks. Malli pysy monta vuotta samana, mutta sit 2007 vuonna lisäsin alle mustaa ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Mut hyi, hävettää edes julkaista näitä kuvia kun toi laatu on ihan karsea :D

 Vuosi 2008

Vuonna 2008 mä sitten vihdoinkin leikkasin tucan lyhyeks ja tällä tiellä oon edelleen, kertaakaan en oo katunut! : ) Tietty harmittaa, kun mun tucca kasvaa ihan jäätävää vauhtia niin saa olla koko ajan leikkaamassa. :/ Mut värjäsin myös mustaks ja laitoin violetin raidan, josta ei valitettavasti oo parempaa kuvaa kun tuo haalistunut. :D Jossain vaiheessa tein sitten elämäni ensimmäisen värinpoiston ja sain ah-niin-upean blondin tukan! Eihän se tietenkään kauaa pysynyt.

Siinä olikin sitten kaikista radikaaleimmat muutokset. Sitten onkin ollut samaa tuccatyyliä, välillä ylikasvaneena ja välillä väärään muotoon leikattuna. Värejä ollut blondi, punainen, musta, vihreä, ruskea... kaikkea mahdollista, mutta aina mä punaiseen palaan! Kaikki kuvat siis 2009-2014 väliltä.

Lempparitucat

Tossa vähän kollaasia mun lempparityyleistä. Tuo isoin on se mun kaikista isoin lemppari, ja sen haluaisin takas. Kukaan vaan ei oo osannut leikata, vaikka oon vienyt ton kuvan näytille :/ Toi ois niin täydellinen kirkkaalla shokkivärillä ja alta sit vielä mustaks. Ihana. Tuo alin on viime vuodelta, eli aika tuore.

Random tuccia

Ylikasvaneita harakanpesiä ja sitten yks erittäin nolo pottatucca... tuo on varmaan siltä hetkeltä kun viimeks kävin kampaajalla, eli alle puoli vuotta vanha kuva. Tuossa kiharassa mallissa oli ihanasti pituutta, kun pysty leteillä vääntää ihanat kiharat, mutta lyhyt tucca on vaan se mun juttuni. :D Otsiksen sai kyllä kivasti sivulle, kun kasvo liian pitkäksi.

Eniten harmittaa että vihreästä ei oo kovin hyviä kuvia. Tuossakin on enää vaan homeenvärinen päälaki, muuten tommosta ruskeablondisekoitusta. Vihree oli aika sitkeenä mukana sillonkin, kun tucca oli jo lähes täysin blondi :D Vihertävän blondi.

Sauna Open Air -09

Haa, tämmönen löyty! Mun ja iskän yhteiskuva Sauna Open Air festareilta, kun yks pitkätuccanen valokuvaaja halus ottaa meistä kuvan :-) Aika mustavihreähän tuo oli, mutta tykkäsin kyllä. : ) Hohhoh, tostakin on jo 5 vuotta! Hui.

Mutta tässähän tää tuccapostaus. :o Olipas hauska tehdä tätä, vaikka joutukin kyttään omaa naamaansa vähän liian monessa eri kuvassa... haha :D Tuoreimman tucan muuten näkeekin tosta mun profiilikuvasta~

Pakollinen kissapostaus - Vili

Hihhei.
Pakkohan tässä on ainakin yks kissalle omistettu postaus väsätä, kun kissat on kuitenkin erityisen isossa osassa mun elämässäni. :] Ei viitti kaikkia kissoja kuitenkaan samaan postaukseen tunkea, sillä mä kyllä keksin kissoista vaikka kuinka paljon tekstiä... ehkä liikaakin. :D Facebook kavereilla ainakin menee hermo, kun kuvia tulee niin hirveästi.

                                   Vili s. 8.9.2013

Kuva otettu tammikuussa -14

Tässäpä mun alle vuoden ikäinen hurmuri, Vili! : ) Vili onkin ainoa kissa, joka mun kanssa asustelee kun toiset kissut asustelee mun vanhempien luona ja uusi kissanpentu kotiutuu vasta heinäkuussa.

Vilin kävin hakemassa veljeni kanssa 100km matkan päästä joskus marraskuussa, vähän sen jälkeen kun olin muuttanut ensimmäistä kertaa yksin asumaan. Vilperin emossa on Ragdoll rotua, minkä piirteet onkin Viliin hieman tarttunut, sillä muuttuu räsynukeksi aina kun joutuu syliin. :D Isästä ei tietoa, koska emo oli päässyt karkuun. Vili oli ainoa pentu mikä sieltä sitten syntyi ja sen kyllä huomaa. Mustasukkainen riiviö ja jaksais riehua kaiken aikaa.

Tän kanssa on tullut hurjasti hiuksia päästä revittyä, kun hän tykkää tehdä kaikkea tuhmaa. Esimerkiks repii vessa- ja talouspaperia, raahaa makaronipusseja eteiseen jossa repii ne palasiks, pureskelee johtoja, varastaa ruokaa... Kaikkea ihanaa. :D On kuitenkin vähän parantanut tapoja, kun kaikki helposti revittävä tavara onkin jo piilotettu kaappeihin. Alakaappeihin ei kuitenkaan voi laittaa mitään, kun tää on niin viisas että osaa käydä avaamassa kaapin. Tää riiviövaihe hieman yllätti, sillä meillä ei ikinä ole ollut kissoja, jotka tekee näin paljon tuhmaa :D mut ehkä Vilperi on ainoana pentunut tottunut huomioon ja ehkä en oo tarpeeks osannut sitä antaa.

Parasta Vilissä on ehkä se, kuinka lähelle tulee nukkumaan ja kuinka ihmisläheinen on sillon kun ollaan kahdestaan. Muiden ollessa paikalla on todella ujo ja välillä jopa aggressiivinen (ongelma muodostui vasta leikkauksen jälkeen), mikä harmittaa ihan vietävästi. :/ Mutta kun ollaan kahdestaan, hakeutuu aina lähelle kehräilemään ja iltasin painautuu ihan kroppaan kiinni nukkumaan. Aamulla herättää mut silittelemällä naamaa tai tuuppimalla nenuaan naamaan. Yleensä jaksaa useamman tunnin kehräillä vieressä ja tuijottaa, kun odottaa palvelijaa laittamaan ruokaa. :D Niin rakas. <3

Otettu huhtikussa -14

Sitten vielä muutama vauvakuva :3

Ikuisuusprojekteja 1

Ah, ikuisuusprojektit.
Mä oon erittäin saamaton ihminen ja mulla onkin aika monta ikuisuusprojektia, joita suunnittelen aloittavani tai oon alottanut mutta jostain syystä sitten lopettanut kesken :-D Nyt mä oon kuitenkin päättänyt, että osa näistä on pakko saada rullaamaan koska osalla on vaikutusta raskautumiseen ja osa on vaan ihan mun kannalta tärkeä saada vireille. Takapakkia tulee varmasti, mutta oon ylpeä jos edes jonkun näistä saan rullaamaan suht kivuttomasti.

Tästä tulee tämmönen useamman postauksen sarja, koska keksin näistä vaikka kuinka paljon jauhettavaa... huh. :D

Laihdutus ja terveellinen ruokavalio
Tää nyt on ehkä tärkein ja pisimpään kestänyt. Mä olen kyllä normaalipainon ja ylipainon rajoilla, mutta mahan kohdalle on kertynyt tommonen ah niin ihana pömppis, mikä mua häiritsee ihan hirveästi. Sen haluaisin kiinteyttää pois, sitten haluaisin lisätä elämään jotain säännöllistä liikuntaa ja syödä terveellisesti.

Mun ruokavalio on aika vaihtelevaa. Jokapäivä syön herkkuja, mutta lämpimän ruuan syön tosi vaihtelevasti. :/ Koulussa toki syön aina, mutta mulla on paljon vapaapäiviä ja nyt alkaa kesälomakin. Ehkä suurin vaikeus tässä ruokajutussa on se, että mun pitää aina syödä sitä mitä tekee mieli tai en jaksa tehdä ruokaa. Valitettavasti aina vaan tekee mieli niitä samoja ruokia ja sitten niihin kyllästyy helposti. Esimerkkinä makaroonimössö, spagetti ja jauhelihakastike sekä tortillat. Herkuista en aio luopua, mutta mun mielestä on ihan okei syödä pieni määrä herkkuja jos sen syömisen saa pidettyä kohtuullisena. Jos ois vaan yks herkkupäivä per viikko, luultavasti syöminen menis överiks ja sitten koko viikon laihdutus valuis vessanpöntöstä alas.

Ruokailuun pitäis lisätä säännöllisyyttä, enemmän aterioita ja monipuolisempaa ruokaa. Aamupalaa en osaa syödä, lounas jää väliin jos en oo koulussa ja illan pyhitän usein herkuttelulle. Tähän on pakko saada joku muutos, varmasti vaikuttais yleiseen mielialaan ja vireystilaan. :I

Liikunnasta... yh. Liikunta on mulle kirosana. No okei, oli ennen. Kuukausi sitten sain yllättävän liikuntapuuskan ja aloin lenkkeilemään 7km päivässä (vaihtelevasti hölkäten, kävellen ja juosten). Tätä ennen liikuntaa ei ollut ollenkaan, ainoastaan hyötyliikuntaa joka sekin rajottu siihen että kävelin bussipysäkille tai kauppaan. Nyt aion yrittää pitää yllä tota lenkkeilyä, vaikka tää helleaalto vaikeuttaakin asiaa huomattavasti. Nyt on ollutkin hieman takapakkia, mutta se on johtunut koulustressistä.

Tavotteena on siis saada pois n. 10kg, kiinteytyä ja ruveta syömään monipuolisesti. Tähän aion varata aikaa useampia kuukausia, koska tää tulee olemaan todella pitkä ja vaikea prosessi. Mutta ainakin tällä hetkellä oon aika luottavaisin mielin~

Tästä se lähtee!

Hui, ensimmäinen blogikirjoitus. :o Hieman jännittää, koska en oo kovin avoimesti puhunut kenellekään tästä mun vauvakuumeesta, mutta nyt on ihan pakko päästä avautumaan johonkin. En mä nyt tiedä kuinka aktiivinen tästä tulee, tai että tuleeko tänne edes ketään lukijoita mutta ainakin ittelle tulee hieman parempi olo, kun on joku paikka mihin purkaa ajatuksia.

Eli tosiaan, mä oon 21 -vuotias ja opiskelen lähihoitajaksi ammattiopistossa, toinen vuosi alkaa syksyllä. Oon jo yhden koulutuksen suorittanut, mutta vasta valmistuttua löysin sen mun alan :D Unelmana ois siis työ lasten parissa, päiväkodin pienten puolella oon ainakin viihtynyt erityisen paljon. Vanhuspuolellakin oon viihtynyt ihme kyllä - aluks olin tosi skeptinen ja olin ihan varma etten tykkää siitä hommasta. Lapset ja nuoret on kuitenkin edelleen se, mihin haluan suuntautua.

Harrastan valokuvausta, piirtämistä, konserteissa pyörimistä ja satunnaista videopelien pelaamista ja lenkkeilyä. Erityisen lähellä sydäntä on kissat ja tällä hetkellä asustelenkin Vili kissan kanssa ja heinäkuussa kotiutuu uusi pentu. : )

Vauvakuumeesta oon kärsinyt 15 -vuotiaasta asti, mutta sillon se oli aika pientä ja lievää - ei häirinnyt jokapäiväistä elämää. Tässä kahden vuoden aikana kuumeilu on kuitenkin muuttunut hyvin sietämättömäks ja madaltaa aika rutkasti mielialaa ja pilaa päivät, jos testiin ei pukkaakkaan positiivista. Ehkä eniten asiassa ahdistaa se, että ei oo tullut raskaaksi vaikka onkin pannut menemään ilman ehkäsyä ja pelkää, että jotain on vikana vaikka ihan hyvinhän voi olla, että ajotus ei vaan ole oikea. 

Blogissa kerron kaikesta maan ja taivaan välillä, vaikka nimi viittaakin vauvakuumeeseen. Vauvablogihan tästä tulee heti, kun saan miehen joka rupee mun kanssa aktiivisesti yrittään. : ) 

Ei kai tässä nyt oikeen muuta oo, enjoy!