perjantai 30. toukokuuta 2014

Pakollinen kissapostaus - Vili

Hihhei.
Pakkohan tässä on ainakin yks kissalle omistettu postaus väsätä, kun kissat on kuitenkin erityisen isossa osassa mun elämässäni. :] Ei viitti kaikkia kissoja kuitenkaan samaan postaukseen tunkea, sillä mä kyllä keksin kissoista vaikka kuinka paljon tekstiä... ehkä liikaakin. :D Facebook kavereilla ainakin menee hermo, kun kuvia tulee niin hirveästi.

                                   Vili s. 8.9.2013

Kuva otettu tammikuussa -14
Tässäpä mun alle vuoden ikäinen hurmuri, Vili! : ) Vili onkin ainoa kissa, joka mun kanssa asustelee kun toiset kissut asustelee mun vanhempien luona ja uusi kissanpentu kotiutuu vasta heinäkuussa.

Vilin kävin hakemassa veljeni kanssa 100km matkan päästä joskus marraskuussa, vähän sen jälkeen kun olin muuttanut ensimmäistä kertaa yksin asumaan. Vilperin emossa on Ragdoll rotua, minkä piirteet onkin Viliin hieman tarttunut, sillä muuttuu räsynukeksi aina kun joutuu syliin. :D Isästä ei tietoa, koska emo oli päässyt karkuun. Vili oli ainoa pentu mikä sieltä sitten syntyi ja sen kyllä huomaa. Mustasukkainen riiviö ja jaksais riehua kaiken aikaa.

Tän kanssa on tullut hurjasti hiuksia päästä revittyä, kun hän tykkää tehdä kaikkea tuhmaa. Esimerkiks repii vessa- ja talouspaperia, raahaa makaronipusseja eteiseen jossa repii ne palasiks, pureskelee johtoja, varastaa ruokaa... Kaikkea ihanaa. :D On kuitenkin vähän parantanut tapoja, kun kaikki helposti revittävä tavara onkin jo piilotettu kaappeihin. Alakaappeihin ei kuitenkaan voi laittaa mitään, kun tää on niin viisas että osaa käydä avaamassa kaapin. Tää riiviövaihe hieman yllätti, sillä meillä ei ikinä ole ollut kissoja, jotka tekee näin paljon tuhmaa :D mut ehkä Vilperi on ainoana pentunut tottunut huomioon ja ehkä en oo tarpeeks osannut sitä antaa.

Parasta Vilissä on ehkä se, kuinka lähelle tulee nukkumaan ja kuinka ihmisläheinen on sillon kun ollaan kahdestaan. Muiden ollessa paikalla on todella ujo ja välillä jopa aggressiivinen (ongelma muodostui vasta leikkauksen jälkeen), mikä harmittaa ihan vietävästi. :/ Mutta kun ollaan kahdestaan, hakeutuu aina lähelle kehräilemään ja iltasin painautuu ihan kroppaan kiinni nukkumaan. Aamulla herättää mut silittelemällä naamaa tai tuuppimalla nenuaan naamaan. Yleensä jaksaa useamman tunnin kehräillä vieressä ja tuijottaa, kun odottaa palvelijaa laittamaan ruokaa. :D Niin rakas. <3


Otettu huhtikussa -14
Sitten vielä muutama vauvakuva :3









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti