Hullu kissanainen täällä hei... taas.

Jooh, aika moni varmaan tietää että oon hullu kissanainen ja se on ihan ansaittu titteli. :D Kissat on niin tärkeitä mun elämässä ja kyllähän mun mieskin oli ihan onnensa kukkuloilla, kun sai kaks ihanaa kissua kun mun kanssa alkoi seurustelemaan.

Kävi niin hassusti, että pestasin parhaan ystäväni Saritan (<3) kuskaamaan mut Nokialle, mistä lähdettiin Saritan ja Saritan pikkutytön kanssa hakemaan meidän perheeseen uus jäsen, Vilho! Mä huomasin öisin, kun Venni oli tosi tylsistynyt kun Vili ei suostunu leikkii sen kanssa, eikä mekään ruvettu keskellä yötä sitä viihdyttämään niin ajattelin, että parasta ois hankkia Vennille kaveri ja kyllä se oli paras päätös pitkään aikaan, Venni on ihan haltioissaan pikkusesta. Eka päivä oli pelkkää sähinää ja seurailua, mutta nyt seurataan ja painitaan ja tutkitaan kaikkea mitä pikkunen Vilho tekee. Mun sydämeni vaan suli, heti kun pikku Vilhon näin. On se kyllä suloinen pakkaus.

Tässä tää meidän hurmuri nyt on! Tää karvapallero on erittäin utelias ja ihmisrakas. Nukkuu vieressä, kerjää kokoajan rapsutuksia eikä oo kertaakaan kaivannut kotiin. Ajomatka oli hankala, mutta kuka nyt haluais olla lukittuna pieneen koppiin? Erityisen kivaa oli, kun Saritan pieni tyttö oli niin haltioissaan meidän Vilhosta että juttua riitti koko automatkan :D

Vili ei vielä oo kovin ilonen tästä perheenlisäyksestä, mutta Vilille nyt Venninkin kanssa toimiminen on välillä hankalaa. :D Vili kyllä nukku mun, mun miehen ja Vilhon kanssa samassa sängyssä viime yönä, että ehkä meidän ison yrmynkin sydän on jo sulanut tälle pikkuselle <3 Talossa on taas elämää, ai että. Elämän pienet ilot. :)

Vilho oli myös ahkera siivousapuri. Seuras joka paikkaan, pyöri ja hyöri ympärillä ja yritti hypätä pesuaineämpäriin. :D Vaikka sotkikin enemmän, kun siivos niin olihan se hauskaa rupatella vauvalle samalla kun siivos.

Muuta mun elämään ei kuulukkaan, työkkäri kutsuu ja ehkä pian tulis löydettyä jotain hommia että voi tilata kunnon luxuspakkauksen näille hirviöille Zooplussasta. x)

Jihuu, vuosi täynnä

Wooo, meillä on huomenna miekkosen kanssa ensimmäinen vuosipäivä, Ensimmäistä kertaa, mulla on suhde, jossa ei kertaakaan oo ollut mitään semmosia ongelmia mitkä tuntuu maailmanlopulta ja oon niin onnellinen että sain tuon ihanuuden itselleni. Olihan meillä vaikka mitä töhöilyä ja säätöä ennen suhdettakin, mutta kyllä helpointa on vaan olla yhdessä ilman mitään säätöä, kun tietää että kummatkin haluaa samoja juttuja ja että kummatkin on onnellisia. :)

Huomenna meillä on suunnitelmissa ensin nukkua pitkään ja sitten käydä kaupassa ostamassa tortillavehkeet valmiiksi. Viideltä me mennään leffaan katsoon Napapiirin Sankarit 2, toivottavasti se on hyvä. Mulla on ainakin iso luotto, koska onhan siinä sentään Jussi Vatanen. :D muuten me sitten hempeilläänkin ilta kotona, varmaan jatketaan meidän Salkkariuusintojen maratoonia (juuh, romanttista) ja ehkä pelaillaan jotain. En jaksa odottaa, varsinkin tortilloita on ollu ikävä. x) Ne on niin mukavan täyttäviä!

Tota päivää mä kyllä muistelen lämmöllä, vaikka se olikin aika raivokas päivä, kun oltiin niin väsyneitä ja tuli tietysti otettua paljon koska ylläri pylläri, oltiin Tallinnassa. Hauskaa oli silti, kyllä me aina riidoista selvitään ja oikeestaan se on ihan mukavaa välillä puhdistaa ilmaa, vaikka joskus meneekin vähän överiks. On tää silti mun elämäni onnellisin suhde.

Se siitä hempeilystä. Oon kyllä niin kiintyny tohon mörrimöykkyyn, että kyllähän siitä useammankin tunnin jauhais, mutta pitää viattomien ihmisten järki pitää päässä, ettei pää täyty millään siirapilla. :D

Tämmönen apina täytti muuten pari viikkoa sitten 2vee ja me unohdettiin se. Miten mä voin unohtaa mun "esikoisen" synttärit?! Aika hassua muuten kuinka erilaisia nuo meidän kissat on. Toinen on yli vuoden ja toinen täytti just kaks, mutta kuitenkin ikäeroa ei ole paljoo mutta silti Venni on vielä semmonen vauva ja Vili äkänen (ja murrosikänen) isoveli. :D Mut sen kyllä huomaa, että Venni alkaa pärjää jo Vilille, eikä Vili yhtään tykkää. x)